antiikin ajasta 1900-luvun alkupuolelle asti
Sääty jako
Sääty jakoa käytettiin erottelemaan työntekijät kartanon herroista ja vastaavista.
Säätyjä oli Tyypillisessä Eurooppalaisessa mallissa neljä. Talonpoika, Porvari, Papisto ja Aateliset.
Säätyjen välillä tapahtuva vaihdos oli hankalaa ja harvinaista.
Toisin sanoen, jos synnyit talonpojaksi mitä luultavimmin sinä kuolet myös talonpoikana.
Sama koski kaikkia säätyjä. Usein puhutaan myös säädyttömistä.
Säädyttömillä ei ollut omaa taloa, vaan olivat usein vuokralla Talonpojalle, Porvarille, papistolle tai Aateliselle.
Suomessa tälläisiä vuokra tiloilla asuvia kutsuttiin torppareiksi.
-
-
Talonpojat
Talonpojat olivat säätyjaon alimpia ja samlla köyhimpiä (säädyttömiä ei lasketa).
He omistivat oman talon, johon kuului vaihtelevia määriä maata.
Työ urakka helpottui ottamalla torppareita, jotka hoitivat osaa tiluksista.
Vasta 1860-luvusta eteen päin alkoi talonpoikienkin keskuudessa yleistymäään hienous tavarat, kuten tapetit, maljakot ja vastaavat.
Tätä ennen yleelisystavarat olivat kuuluneet vain aateliston ja papiston taloihin, mutta viljelyn tehostuttua jäi aina vain enemmän tuotteita myytäviksi, jolloin saatiin enemmän rahaa.
Yli jääneellä rahalla ostettiin joko uudenaikaisempia maanviljely varusteita taikka sitten koriste esineitä.
1900-lukua lähestyessä alkoi sääty yhteiskunta hajoamaan, kun erojen suuruudet kutistuivat.
Aateliston, porvarien ja talonpoikien ero alkoi olemaan niin pieni ettei välillä tiedetty kuka on kukin paitsi nimikkeestä
-
Porvaristo
Porvarit ilmestyivät sääty jakoon 1800-luvulla. Porvaristoon kuului aluksi rikkaat käsityöläiset, mutta myöhemmin joukkoon liittyi kauppiaita.
Porvariston ja aateliston välit olivat olleet kireät siitä lähtien kun varakkuus ero alkoi kutistumaan.
Yhä useampi kauppias oli yhtä rikas kuin keskiverto aatelinen.
Porvarien talot olivat yhtä komeita tai jopa komeampia. Sama koski tilojen kokoja.
Aatelisten jakamille alueille alkoi ilmestyä väliin Porvareita, jotka ostivat maata vararikon partaalla olevilta aatelisilta.
1900-luvun alkupuolella Porvaristo ja aatelisto olivat epriaatteessa sama asia, paitsi että aatelisilla oli jaloaverta suonissaan.
Hiljalleen myös alemmat säädyt rikastuivat myymällä tuotteita kauppiaille ja säätyjen selkeys katosi.
-
Papisto
Euroopassa oli hiljalleen siirytty kaikki alla kristinuskoon.
Jo Rooman impperiumin kaaduttua alkoi yleistymään pappien sulkeminen omaan säätyyn.
Lopulta Papisto oli virallisesti oma säätynsä.
Pappiston edustajat olivat joko rikkaita krikkoherroja ja pappeja tai sitten maalisen omaisuuden hyljänneitä munkkeja ja nunnia.
Papistossa varallisuudella ei sinäänsä ollut merkitystä vaan uskolla.
Useat aateliset pojat siirtyivät papistoon uskon takia.
Papisto oli myös Talonpojille ja Porvareille tapa nousta säätyjaossa.
Papisto on ainoita säätyjä, jonka asema ei muuttunut radikaalisti 1800-2000-luvuilla.
He ovat yhä kirkon edustajia ja varallisuudeltaan keskivertoja kansalaisia.
Useimmissa kristillisissä maissa kirkolla seurakunnilla on oikeus kerätä kirkollisveroa.
Vielä tänäkin päivänä papit ovat papiston edustajia, vaikka sääty jako ei olekkaan käytössä.
-
Aatelisto
Aatelisto oli Euroopassa usein korkein sääty.
Kuningaskuntien hallitisijat olivat lähestulkoon aina aatelisia, vaikka joskus tapahtuikin kansan valtaan nousuja.
Aateliset olivat hyvin rikkaita ja omistivat usein kartanoita.
Keski-Euroopassa aatelislla oli tapana rakennuttaa linnoja.
Varsinkin keskiajalla, jolloin sotiminen saattoi olla jopa kahdenn aatelisen välistä.
Tällaisissa tapauksissa usein kuningaskunnan hallitsija tuli lopettamaan kiistan.
Aatelistolla oli myös oikeus kerätä veroja, värvätä armeijaa ja paljon muuta omalla aluellaan.
Aatelison asema oli ollut alemmille säädyille melkeimpä jumalallinen itseensä verrattuna, mutta muutos tuli 1800-luvulla.
Köyhemmistä säädyistä tulleet perustivat kauppoja ja rikastuivat pikku hiljaa.
Ajan kuluessa alkoivat aatelisetkin ostamaan porvareilta kaiken tarvitsemansa.
Satunnaisten kauppiaiden sijaan satamissa oli porvareiden laivoja, jotka kävivät keräämässä ulkoimaalaisia hienouksia myyntiin.
1900-luvulle päästessä aatelisto oli enää pelkkä symbolinen nimike.