Täältä sitten löytyy jonkin verran sekavaa selostusta erillaisista sketseistä. Itselleni pukkaa syntymään sketsi ideoita aina silloin tällöin, mutta unohdan ne aika usein. Tavoitteenani olisi kirjata tänne ylös mahdollisuuksien mukaan keksimäni sketsit, jotta minä ja myös muut voisivat niitä mahdollisesti esittää. Omalla isos urallani olen monesti tukeutunut tähän loistavaan isosten.net sivuston sketseihin. Sieltä löytyy pitkät listat kaiken maailman sketsejä. Riparille mennessä ei kannata sketsien suhteen mennä asenteella "kyllä me jotain keksimme", sillä välttämättä ei keksi mitään. Itse ensimmäiselle leirilleni lähdin tuolla asenteella ja loppu tuloksena oli se, että iltaohjelmaa suunitellessa pääkopasta ei lentänyt ainuttakaan ideaa.
Tähän sketsiin tarvitaan mieluusti neljä tai useampi näyttelijä, mutta onnistuu vähemmälläkin, jos vähän muuttaa ulkoasua, esimerkiksi hatulla tai laseilla. Tämä on klassinen laihialaisten nuukuudesta huumoria tekevä sketsi, joka joko onnistuu tai ei onnistu. Alussa kaksi henkeä kävelee lavalle tai esiintymis paikkaan. Toinne heistä on vankilan johtaja ja toinen uusi vartija. Näyttelijöiden saavuttua lavalle johtaja kysyy vartijalta tämän nimeä ja koti paikka kuntaa. Vartija vastaa esimerkiksi: "Jakka Nuukala Laihialta". Johtaja sanoo jotain myöntävää, esimerkiski "selvä". Tämän jälkeen johtaja aloittaa puheen vuoronsa "no, tällainen on työkuvasi. Sinä vahdit, etteivät vangit karkaa pois". Vankilan johtaja kertoo laihialaiselle vartijalle, samalla osoittaen tiettyjä suuntia, että missä on vankien tilat ja missä uloskäynti. Johtaja osoittaa sormellaan siis suunnat, mistä muut näyttelijät tulevat puhumaan vartijalle ja minne kävelee viimeinen vanki, joka pääsee lopulta pois.
Vankilan johtaja poistuu ja ensimmäinen vanki saapuu ja yrittää päästä ulos sanomalla, että hänellä on valtava vessahätä. Laihialainen vartija tokaisee, että vangeille on omat huusit ja vanki lähtee takaisin sinne mistä tuli.
Toinen vanki saapuu ja esittää, että hänen täytyy päästä pois, koska tämän täytyy ehtiä lentokoneeseen, joka vie tämän kaukolomalle. Laihialainen vartija onnittelee vankia siitä, että tämän rahat säästyvät sillä vankien ei tarvitse mennä lomille ja käskee tämän takaisin.
Kolmas vanki saapuu ja esittää, että tämä kävisi vain laittamassa puhelimensa latautumaan ulko-ovelle, jossa on parempi pistoke. Laihialainen vartija ilmoittaa, että vankien tiloissa on kuntopyörä, jota polkemalla voi ladata puhelimia ja käskee tämän poistumaan.
Vastaavia tapauksia voitte keksiä mielenne mukaan ja jatkaa sketsiä vaikka loputtomiin tai ottaa niitä vähemmän.
Lopulta saapuu viimeinen vanki, joka kuiskaa jotain laihialaiselle vartijalle ja osoittaa jalkaansa liikuttaen sitä samalla lattiaa pitkin edes takaisin. Laihialainen vartija käskee vankia jatkamaan kiireesti matkaansa ja päästää tämän ulos vankilasta.
Nyt paikalle saapuu jälleen vankilan johtaja, joka kysyy miksi ihmeessä laihialainen vartija päästi murhasta tuomitun vangin ulos vankilasta. Laihialainen vartija katsoo johtajaan ja sanoo "Hän lähti jokeen kellumaan, jotteivat hänen sukkansa kuluisi vankilan lattiaa vasten". Tämän lopun voi muuttaa järkevämmäksi tai keksiä toisen syyn. Syytä muuttaessa kannattaa myös muuttaa viimeisen vangin tekosyyn esittämistä. Esimerkiksi jos vanki tahtoisi säästää nauruaan, joka johtuu vankilan johtajan rumasta naamasta, tämä vartijalle kuiskaamisen jälkeen näyttää tyhmää naamaa, jonka jälkeen vartija käskee kiiruhtamaan.
Tämä nyt ei suoraan ole sketsi, mutta kaiketi kaikista nykyisistä osioista tämä sopii tänne parhaiten. "Peli riita" on eräänlainen näytelmä palapeli, jota käytimme rippileirillä oppituntien keventämiseen. Tällä tarkoitan siis sitä, että niille pari tuntia kestäville oppitunneille menimme pelleilemään ja keventämään tunnelmaa. Tämä nimen omainen näytelmämme oli jaettu kuuteen osaan ja kuudelle päivälle
Ensimmäinen päivä! Alussa me menimme keskelle oppituntia pelaamaan kimbleä jonkin pöydän ääreen. Naputimme sitä noppaa aika tiheään tahtiin ja ihmettelimme kun ei tule kuutosta, jolla pääsisi liikkeelle. Lopulta toinen osapuolista huudahtaa "Kutonen" ja liikuttaa nappulaa, jonka jälkeen painaa uudestaan noppaa. Toinen pelaajista sitten sanoo, ettei se ollut kuutonen. Pelaajat aloittavat tästä lyhyekhön juupa-eipä väittelyn, jonka lopuksi se, joka ei uskonut kyseessä olleen kutonen kasaa pelin nopeasti ja lähtee jahtaamaan laatikon kanssa toista. Me toteutimme tämän siten, että kimble peli oli laatikon pohja osassa, jolloin toisen tarvitsi sulkea vain kannen. Eli kun toinen lähtee jahtaamaan toista huutaen edelleen ettei se ollut kutonen lähtee toinen karkuun huutaen, että se oli kutonen. Tähän päättyi ensimmäisen päivän näytös
Toisena päivänä näyttelijä pari jatkaa edellistä takaa-ajoa ympäri luokkaa. Me silloin tulimme rakennukseen sisälle jo valmiiksi meluten siitä, oliko se kutonen vai ei. samaa riitaa sitten jatketaan myös luokassa juostessa. Jonkin ajan kuluttua karkaaja lähtee pois ja jahtaaja seuraa. Tähän loppuu toisen päivän osuus.
Kolmantena päivänä veimme näytöksen ulos rakennuksesta. Valmisteluiksi avasimme luokkatilan tuuletus ikkunat ja verhot, jotta leiriläiset kuulisivat ja näkisivät meidät. Kun oppituntia oli mennyt jonkin aikaa me juoksimme jatkaen samaa takaa-ajoa yhä ja jatkaen samaa riitaamme. Tällä kertaa kuitenkin jahtaajalla oli käsissään tuoli. Juoksimme pari rinkiä ikkunoiden näkökentässä, jonka jälkeen katosimme ikkunoiden näkökentästä. En muista toteutimmeko suunitelmaa, jossa olisimme äänien avulla esittäneet kiinni saamis tilanteen, jossa jahdattava saa selkäänsä pahemman kerran. Tähän kuitenkin loppui kolmas päivä.
Neljäntenä päivänä sitten oli palautteen mukaan hauskin osuus. Tällekkin päivälle avasimme ikkunoita ja verhoja näkyvyyden ja kuulemisen parantamiseksi. Oppitunnin ollessa noin puolivälissä jahtaaja juoksi korkeahkon kiven päälle ja jahdattava juoksi kiven juureen kitaran kanssa. Tämän jälkeen minä (joka olin siis jahdattava), huudahdin: "(Toisne nimi), mie kirjoitin siulle laulun! Se menee jokseenkin näin:". Tätä seurasi sitten epävireistä laulamista ja kitaran rämpytystä. Laulun sanat improvisoin täysin ja niissä kerroin siitä, että tuo toinen on väärässä ja että sain kutosen. Sekoitin tietysti lauluun myös muuta esimerkiksi tuulesta ja kesästä. Lopulta kysyessäni saanko anteeksi antoi jahtaaja minulle anteeksi ja lähdimme kädet toistemme hartioilla kävelemään pois.
Viidentenä päivänä rippileirimme pappi käveli kesken oppitunnin luokkatilaan ja jäi sinne seisomaan. Toiset isoset alkoivat sitten soitattamaan häämusiikkia ja jahtaaja sekä jahdattava kävelivät papin eteen. Pappi sitten veti jonkinlaisen vihvi valan, jossa kysyttiin tahdoimmeko me pelata toistemme kanssa kimbleä kunnes kuolema meidät erottaa. Molemmat suostuivat ja lähdimme kävelemään pois huoneesta häämusiikin soidessa kantaen yhdessä kimbleä. Tähän loppui viidennen päivän ohjelma.
Kuudentena päivänä emme enää näytelleet vaan kuvasimme lyhyen elokuvan, joka esitettiin leiriläisille valkokankaalta. Tässä lyhyt elokuvassa me pelasimme kahdestaan kimbleä ja tausta ääni kertoi kuinka vastapuoli alkoi kyllästymään siihen. Lyhyen kimble peluu kuvaamisen jälkeen kolmas isonen tuli sen osapuolen taakse, joka ei ollut kyllästynyt pelistä, heiluttaen uuno kortteja käsissään. Tuo vastanäyttelijäni sitten esitti kiinnostuneen ilmeen uuno peliä kohden. Video sitten leikkasi kohtaan, jossa hän ja se toinen isonen pelasivat uunoa. Minä sitten saavuin paikalle ja loukkaanuin nähdessäni tämän minun pelikaverini pelaavan uunoa ja lähdin pois. Kuva leikkasi sitten kohtaan, jossa me riitelimme ja lähdimme eri suuntiin vihaisina. Tätä seurasi surullisella musiikilla viritettyä videota, jossa kuvattiin meidän surullista kävelyämme. Lopulta kuva leikkasi minuun, kun aloin kaatumaan laiturilta veteen. Vastanäytelijäni lähti juoksemaan minua päin kiireesti (Tosin "hidastetusti") ja ehtii viime hetkellä tarttua minua käteen. Filmin lopuksi me juoksemme auringon laskuun. kesken juoksun minä tosin kaaduin ja toinen jatkoi matkaansa ilman minua.